Melko moni varmaan tietää, että viime perjantaina oli trans- ja homofobian vastainen päivä. Kyllä ottaa päähän, että semmoinen päivä pitää olla.
Tämmöisenä ihan tavallisen perheen, tavallisena heteroäitinä, joka ei joudu näiden asioiden kanssa juurikaan vastatusten, on ihan käsittämätöntä ymmärtää, miten ihmeessä tällaiselle päivälle voi olla tarvetta.
En tunne yhtään ihmistä, joka on homo- tai transfoobikko, mutta jossainhan semmoisia lymyilee Suomen maassakin, kun kerran tällaista päivää tarvitaan. Ehkäpä sekin, että avioliitto- ja adoptio-oikeus eivät meillä todeudu, kertovat, että jossain syrjäkylillä niitä varmaan piilottelee jokunen. Tosin aika monet ystävistäni ovat melko korkeasti koulutettuja ateisteja ja eikö yleisesti ajatella, että homofoobikko pääsääntöisesti on joko fundamentalisti-kristitty, kauhean kalkkeutunut tai vähän keskimääristä alemman älykkyysosamäärän omaava henkilö, joka ei osaa ajatella, että elämä voi toisilla olla toisenlaista, mutta silti ihan yhtä ok, kun oma elämä.
Oma ajatukseni poikkeaa yleisestä mielipiteestä homofoobikkoja kohtaan aika lailla ja koska olen yltäpäältä hetero, voin sen kertoa ilman, että vaikuttaisin siltä, että kiukuttelisin vastaan. Olen tavallisessa elämässä aika pliisu ihminen, semmonen diplomaattinen keittiössä pyörivä täti, mutta hiljaa mietteissäni olen päätynyt semmoiseen ajatukseen, että koska homot mielletään usein intellektuelleiksi ja lesbot jämäkän järkeviksi ja homofoobikot vähän yksinkertaisiksi maalaistolloiksi tai skinheadeiksi, pitää asialla olla jokin yhteys. Ja koska sukupuolisella suuntautumisella ei missään nimessä ole tekemistä älykkyysosamäärän kanssa... täytyy tyhmien homo- ja heikkojen lesbo-parvien olla jossain. Lasten sanonnassa, ite oot, ku toista haukut, saattaakin piillä totuus. Jospa ne yksinkertaisemmat, sisäänpäinkääntyneet ja heikoimmat homot ja trans-sukupuoliset löytyvätkin niiden foobikkojen leiristä. Ja koska koko tämä kiistely ei siten koske meitä heteroja ollenkaan ja koska on epäreilua, että fiksummilla ja vahvemmilla homoilla ja trans-sukupuolisilla on oma päivänsä, mutta kaapissa olevat heikommat ja tyhmemmät jäävät ilman omaa päivää, ehdotankin, että kaikki, joilta löytyy edes vähän sympatiaa näitä vähäosaisempia kohtaan, juhlisisivatkin ensivuonna 17. päivä toukokuuta homo- ja transfoobikkojen kaapista-astumisenpäivää.
Ja niin kaikki eläisivät onnellisena elämänsä loppuun saakka.
